Aloittaessani nukkekodin remontointia turhauduin, kun missään ei ollut sopivaa tapetointimateriaalia. Askartelu- ja kirjakauppojen valmistarjooma kun ei mua inspiroinut. Netistä googlaamalla löytämäni tapetit olivat kaikki pakattu 72dpi jpg-muhjuksi, jota oli täysin mahdoton tulostaa järkevän näköiseksi.
Päätin siis tehdä tapetit itse Photoshopissa. Kopioin valmiita nukkekotitapettityylejä, erilaisia ilmaisten grafiikkakuvapankkien ornamentteja ja patterneja, ja monistin niitä. Säädin myös sävyjä. Ja tein kaiken printtiresoluutioisena, tietenkin.
Lopputulos oli kohtuullisen kelvollinen, kun tapetit tulosti värilaserilla. En tiedä, jotain vielä villimpää silti kaipaan, näistä vasta yksi kuosi on löytänyt nukkekodin seinälle. Täytyy vielä etsiä sopivaa... tai lopulta piirtää itse. :)
Tulin äsken ajatelleeksi, että mitäpä minä näitä koneellani säilömään!
Kuvat ovat isoja, A3 printtiresoluutioisia png-kuvia. Ne voi tallentaa itselleen tuosta kuvagallerian Save-nappulasta:
Tällaisia pesupaketteja löysin netistä googlaamalla ja editoin vähän itse parempilaatuiseksi. Aika pienikokoisia ovat, Lundbyssä näyttävät ihan ok:lta.
Neidit juhlamekoissaan toivottavat pääsiäisen vastaanotetuksi. Huonekaluinventaario on laajentunut pihalle saakka.
Pääsiäinen on lähinnä mennyt tämän blogin konepellin alla säätämiseen. Kyllästyin lopultakin Posterousin hitauteen, ja tein päätöksen siirtää kaiken Bloggeriin.
Alun perin perustin blogin Posterousiin siksi, että tätä oli niin helppo käyttää. Uusi Bloggerin käyttöliittymä kuitenkin vakuutti: helppoa – ja kaiken lisäksi toimii nopeasti.
Posterous-blogin siirtäminen Bloggeriin ei kuitenkaan käy mutkattomasti. Olen koettanut kaikenlaisia keinoja, kuten importtaamista ensin Wordpressiin ja sieltä Bloggeriin, mutta en saa näitä posteja edes sinne Wordpressiin. Konffaus alkaa riittää, ja tuntuu, että mieluummin vaikka copypastetan jokaisen postin yksitellen Bloggeriin, kuin alan yhtään enempää säätää tätä.
Kun kaikki on valmista, siirrän tämän nukkekotiblogi.com -osoitteen tuonne Bloggerin puolelle. Sitä ennen toimitaan siis täällä.
Tein vihdoin blogin header-kuvankin valmiiksi. En saa sitä ladattua tänne Posterousin layoutiin. Olkoot.
Edit:mikäli olet tämän blogin uusi lukija, voit lukea viimevuotiset postit jo Bloggerista: nukkekotiblogi.blogspot.com. Vuoden 2012 postit tulossa myöhemmin, kunhan saan vaan säädettyä.
Rumban arvion perusteella rohkaistun vastaanottamaan elämääni myös Olavi Uusivirran uuden albumin Elvis istuu oikealla. Voihan kevät!
Syksyllä 2008 en juuri muuta tehnytkään, kuin elin Minä olen hullu -albumin biisejä läpi (albumin nimibiisiä lukuunottamatta, jota en kertakaikkiaan kykene kuuntelemaan edes kokonaan läpi).
Preeria-levyyn tutustuminenkin meni pari vuotta sitten vähän ohi jostain syystä, mutta nyt tänään kaikki nuo ovat kuulostaneet erityisen hyvälle.
Kuulostanut – ja tämä erityisesti myös näyttänyt. Helvetin hieno video: Taistelu-Jaska Kalliosta Karaoke-videossa. Ei voi mennä vikaan.
Kaikille nukkekotiharrastuksesta innostuneille tosiaan tiedoksi, että Facebookissa on ryhmä kaikille aiheesta kiinnostuneille: Nukkekotiharrastajat. Siellä törmäsin juuri tähän kuvaan:
Pääsiäisiä saisi olla kerran kuussa, että voisi syödä herkkuja ja tehdä omiaan ilman aikatauluja. Tää hieno leivos löytyi Avikaisen leipomosta Torkkelinmäeltä. Sitten isona olen opetellut myös leipomaan, ja teen tällaiset itse.
Blogistanian kolmas jakso, jossa tätä blogia esitellään, on nyt katsottavissa Yle Areenassa kuukauden verran. Sieltä löytyy myös Fionan ja Outin jaksot!
Kannattaa muuten käyttää tuota uudistuvaa Areenaa (areena-beta.yle.fi), toimii huomattavasti sutjakammin.
Henna kysyi tuossa mun edellisen blogauksen kommenteissa kankaasta, joka näkyi ohjelmassa mun 1:1 oikeassa keittiössä. Yritin vastata, mutta tämä Posterous alkoi (taas) temppuilla... vastaan siis tässä!
Kangas on erään suosikkikuvittajani Liselotte Watkinsin H&M:lle suunnittelemasta mallistosta, joka oli myytävänä H&M Homessa muutama vuosi sitten (en tarkkaan muista edes minä vuonna tuon ostin).
Kangas on paksua ja hyvälaatuista, printti on ihana - ja se maksoin VAIN 19,90€ silloin - missä lie lapsityövoimakäsissä siis tehty... Niitä oli myös tyynynpäällisinä ja kangaskasseina.
Googlaamalla "Liselotte Watkins H&M fabric" saa jotain kuvia.. mutta en tiedä (en usko) että tätä saa enää mistään, paitsi ehkä käytettynä jostain jos onnistut löytämään. Tekisi mieli tehdä MEKKO tuosta, mutten raaski leikellä sitä! :D
Haastatteluissa ja bloggajien kanssa on puhuttu blogien tulevaisuudessa. Moni blogi on alkanut jostain, mutta myöhemmin laajentunut käsittelemään muitakin aihealueita. Jauhot Suussa -blogin Jonnalle myös kävi näin, kuten hän Yle Puheen haastattelussamme kertoi.
En osaa sanoa, mihin suuntaan tämä blogi vie. Miten monta nukkekotia voi yksiöön mahtua? Onko mulla kohta kokonainen lähiö seinällä? Vai innostunko nukkekodin kautta myös sisustamaan omaa kotiani ja kertomaan siitä? Nyt nimittäin postasin ensimmäiset kuvat jostakin omassa kodissani olevasta esineestä. :D Aika näyttää. En todellakaan vielä tiedä, mitä tapahtuu. :)
Suurkiitos muuten vielä kerran Blogistanian leikkaajalle Pasille loistavista musiikkivalinnoista myös mun jaksoon!!
Huomenna tulee TV2:lta Blogistania-jakso, jossa tämä blogi tekijöineen esiintyy. Kuvaukset tehtiin muutamia kuukausia sitten. Pieneen, epämääräisiä säilytyslaatikoita täyteen ahdettuun asuntooni tuli viisihenkinen kuvausryhmä Yleisradiolta.
Kameran kanssa oli helppo kaveerata, kun kuvaaja Niina Mattus oli niin taitava ja ihana tyyppi! <3
Inspiroitumispaikkana mulla oli (ja on) Minimaailma Helsingin Vallillassa. Vaarallinen paikka. Sinne saisi upotettua omaisuuden. Ostin sieltä lähinnä pieniä taulunkehyksiä paskartelusessioita ja omaa sisustamista (haha) varten. Sekä tietysti kinkkusalaatit.
Kaverit (Hepu ja pikkuveljeni Riku) tuli mun luokse kimppanyhräämään, siitä enemmän sitten huomisessa jaksossa. :)
Onneksi kaikki kuvausryhmää myöten olivat koirarakkaita - Brando kun edusti kuvauksissa, vaikkei herran alun perin pitänytkään olla paikalla. Hyvä että oli, tuli hauskempaa kuvaa! Lisättiin taas kai myös käsitystä mopsin sohvatyynymäisyydestä, kun koira nukkui rentona koko kuvausten ajan. Välillä piti herätellä, kun kuorsasi niin lujaa, että häiritsi äänitystä.
Ja tässä, tadaa: Exclusive Internet Content. Tätä et nähnyt TV:ssä. Miksiköhän?
Muutaman illan maalaustalkoot: seiniä, huonekaluja, ovenkarmeja ja vähän tapetointia. Turkoosi - vihreä - pinkki. Kaikki suosikkivärit.
En haluu mitään harmaata seinää! Vihreä makuuhuoneen katto, because I can. Samoin alakerran lovenest-makuuhuoneen kammottava lällytapetti lähtee nyt lopullisesti piiloon pinkin alle.
Olohuone on ollut vähän kysymysmerkki. En tiedä yhtään, mitä sinne laittaa. Hetken mielijohteesta iskin sitten päätyseinään palasen omaa silkkipainotuotantoani Hylkeistöä. Johan toimii – vaikka levoton onkin. :)
Paperit kannattaa muuten aina liimata kirjansidontaliimalla. Se on Eri Keeperiä paksumpaa ja vähemmän vetistä, pitää paperin suorassa. Helsingistä sitä saa ainakin Kirjansitomo Jokiselta Eirasta. Oma pakasterasia tms. purkki mukaan! :)
Sutiminenhan sujuu, kun luukuttaa Jane's Addictionia. Vaikka tää uusin levy ei ihan niin timanttinen olekaan kuin aikaisempi – tai ne "oikeat" varhaiset levyt – niin silti tää on kova. Tulisivat perkele Suomeen kesällä!! Tai edes Tukholmaan! Nykyään jaksan roudautua koko ajan harvemmin keikoille, mutta Perry Farrell show on kyllä ehdottomasti MUST SEE! ♥
Siitä vähän estetiikkaa seuraavaan nukkekotiproggikseen... :D
Rautalangasta saa ihan hyvän kitaratelineen. Se ei tosin pysy kasassa ilman tota kitaraa... joten en oo vielä vaihtamassa alaa teolliseksi muotoilijaksi.
Sananen viikonvaihteesta. Nyt nimittäin tämän indierunkkari-rokkipoliisin tukka nousi pystyyn ja valahdin muusiksi lattialle perjantai-iltana, kun Herra Herranen veti rokkia telkkarissa.
Voice of Finlandista siis on kyse. Olen ehdoton Michael Monroe -fani, ja kyllä, ohjelmaformaatti on erittäin hyvin tehtyä viihdettä.
En olisi ikinä kuvitellut tykkääväni 30 Seconds to Marsin matskusta, mutta kun Mikko Herranen sen vetää, saa biisikin ihan uutta syvyyttä.
Hervottoman aidon oloinen (ja vielä savokarjalainen! ♥) tyyppi pysäyttää veret äänellä ja karismalla, mutta erityisesti mua viehättää tuo teeskentelemättömyys myös esiintyessä. Monen mielestä virhevalintana aikaisemmin pudotettu rokkimimmi Krista taas oli täynnä ulkoaopeteltuja maneereja vailla herkkyyttä.
Rock on vaikea laji, mutta Mikko muistuttaa taas olennaisimmasta: sulla joko on sitä selittämätöntä karismaa - tai sitten ei. Siihen ei oikeat lavamuuvit tai vaatetyylit auta.
Teki mieli huutaa ja kiljua kuin teinityttö, kun perjantaina tän kuulin!
Mahtavaa, että tuollaisen formaatin kautta voi löytää tällaisia tyyppejä ja innostua näin perinpohjaisesti. Saa sitten nähdä, miten lopulta käy, kun kansan omat jässikät jatkaa iskelmäkaraokevetoja, hellanlettas sentään.
Ehkä parempikin, että tällainen helmi kuin Mikko ei voittaisi - ei leimaantuisi liikaa ohjelmaformaattiin? Jussi Mäntysaarta lainatakseni: "Luulin että tässä ohjelmassa juhlitaan hyviä ääniä, mutta kai tästä ollaan leipomassa jotain uusia marttisaarisia joihin kansa voi samaistua, mutta joiden levyjä kukaan ei osta."
Eilen olimme vieraana Yle Puheessa Outin ja Jonnan kanssa. Kerrankin hyvä ja hieman syväluotaavampi haastattelu, kiitos perehtyneisyydestä ja puheenjohtamisesta toimittaja Jarmo Laitanevalle!
On erittäin kummallista puhua omasta bloggaamisestaan, kun ei oikein tunne edes olevansa bloggaaja. Kutsun itseäni askartelijaksi ja väsäilijäksi, koska oikeaa sanaa ei suomen kielessä tälle taida olla. Harrastustoiminta? Halleluja.
Työasioissa voin olla Kuvittaja, Designer, AD, Konseptisuunnittelija, Verkkotuottaja, Sosiaalisen median asiantuntija ja muuta sanahelinää.
Tälle tekemiselle en edes halua antaa nimeä saati itselleni titteliä.